"Sähkökirjoituskoneella naulanpääkirjoitusta" ja muita KE 6 laboratoriokurssilla tehtyjä tutkimuksia osa 1

Aspiriinitabletin sisältämän asetyylisalisyylihapon määrä

Kemian laboratoriokurssilla määritettiin aspiriinitabletin sisältämän vaikuttavan aineen eli asetyylisalisyylihapon määrä. Asetyylisalisyylihappo voidaan neutraloida emäksellä. Tämän periaatteen avulla voidaan määrittää vaikuttavan aineen määrä.

Aluksi aspiriinitabletti murskataan jauheeksi ja noin puolet jauheesta liuotetaan alkoholiin eli etanoliin. Liuokseen lisätään tippa fenoliftaleiini-indikaattoria, joka värinvaihtokohdasta voidaan päätettä, milloin kaikki asetyylisalisyylihappo on neutraloitunut. Liuos neutraloidaan titraamalla, eli tiputtamalla tippa kerrallaan tunnetun väkevyistä emäksistä liuosta happamaan aspiriininäytteeseen, kunnes liuos on täysin neutraloitunut.

Kun tiedetään emäsliuoksen väkevyys (konsentraatio) ja neutraloitumisen reaktioyhtälö, voidaan laskea, kuinka monta grammaa happoa näytteessä oli. Tuloksen luotettavuuden varmistamiseksi koe toistettiin vielä jäljelle jääneellä jauheella. 

Tulokseksi saatiin, että 345 milligramman aspiriininäyte sisältää noin 290 milligrammaa eli noin 84 massaprosenttia asetyylisalisyylihappoa. Toisessa yrityksessä koe tehtiin 172 milligramman suuruisella näytteellä ja se sisälsi noin 153 miliigrammaa asetyylisalisyylihappoa, mikä on massaprosentteina noin 89%. Laskettiin vielä, kuinka monta massaprosenttia koko näytteessä oli. Tulokseksi saatiin 86%.

Aapo Kattainen ja Joni Munnukka

"Sähkökirjoituskoneella naulanpääkirjoitusta" ja muita KE 6 laboratoriokurssilla tehtyjä tutkimuksia osa 2

Suolaliuosten välisiä reaktioita

Suuri osa suoloista, eli ioniyhdisteistä, on vesiliukoisia. Osa ioneista muodostaa niukkaliukoisia suoloja, ja näitä suolaliuoksia yhdistettäessä liuokseen saattaa syntyä saostuma. Saostumia voidaan hyödyntää eri ionien tunnistamiseen ja erottamiseen toisistaan.

Työssä käytetään reagensseina NaOH (natriumhydroksidi), CaCl2 (kalsiumkloridi), CuSO4 (kuparisulfaatti), Na2CO3 (natriumkarbonaatti), NH4Cl (ammoniumkloridi) ja HCl (suolahappo). Työssä tarvitaan kaksi lasilevyä, pipettejä, hammastikkuja sekoittamiseen, sekä suojatakki ja –lasit.

Työ suoritetaan lasilevyjen päällä. Kutakin suolaliuosta tiputetaan levylle pisara, jonka jälkeen toista liuosta, eli reagenssia, lisätään saman verran. Liuoksia sekoitetaan puhtaalla hammastikulla, jotta liuokset sekoittuvat kunnolla. Reaktiota havainnoidaan värin ja hajun muutoksen, koostumuksen ja kaasun muodostumisen, sekä reaktion nopeuden ja voimakkuuden perusteella. Havainnot kirjoitetaan taulukkoon, jonka jälkeen kirjoitetaan reaktioyhtälöt kaikille yhdisteille. Havaittuja muutoksia olivat esimerkiksi eriväriset saostumat, kaasun muodostuminen ja voimakas haju.

Ida Fabritius ja Sofia Kippilä

"Sähkökirjoituskoneella naulanpääkirjoitusta" ja muita KE 6 laboratoriokurssilla tehtyjä tutkimuksia osa 3

Pinaatin rautapitoisuuden määritys

Pinaatti sisältää rautaa, jonka pitoisuus voidaan määrittää kemiallisesti rautatiosyanaattikompleksin absorption perusteella. Rauta(III)-ionit reagoivat tiosyanaatti-ionien (SCN−) kanssa muodostaen punaruskean kompleksi-ionin.

Työvaiheet:

Ensiksi poltimme pinaatin lehtiä tuhkaksi, jonka jälkeen suodatimme tuhkan suolahappoliuoksen avulla. Suodatettu liuos lisättiin 10ml:n mittapulloon ja se täytettiin suolahappoliuoksella merkkiviivaan asti. Otimme liuosta toiseen astiaan 5ml ja lisäsimme tähän 5ml kaliumtiosyanaattiliuosta. 

Seuraavaksi valmistimme rauta(III)kloridin standardiliuoksesta 4 eri konsentraatioista laimennosta, jokaista 10ml. Jokaiseen laimennettuun liuokseen lisätiin 5ml kaliumtiosyanaatti-liuosta. 

Käytimme LoggerPro-ohjelmistoa liuosten absorptioiden mittaukseen ja piirsimme mittaustulosten perusteella standardisuoran. Omasta pinaattinäytteestä voitiin nyt määrittää rautapitoisuus sovittamalla se standardisuoralle.

Tulokset:

Pinaatin rautapitoisuudeksi saatiin 0,46mg/100g. Fineli.fi -sivuston mukaan pinaatissa on rautaa noin 1,3mg/100g. Käsiteltävät määrät olivat kuitenkin hyvin pieniä, eikä standardisuora ollut täydellinen, joten lopputulos erosi paljon kirjallisesta arvosta.

Eetu Kurkinen, Miika Luhtamäki 17D