MUUMIEN ELÄMÄÄ GEENIMUOKKAUKSELLA?
Lukiolla on palattu pikkuhiljaa normaaliin arkeen, mikä tarkoittaa myös sitä, että olemme voineet taas kutsua vierailijaluennoitsijoita paikan päälle. Ensimmäisten joukossa Helsingin yliopiston dosentti, perinnöllisyyslääkäri ja kliinisen genetiikan tutkija Kirmo Wartiovaara kävi pitämässä luennon lukiolla maanantaina 15.11.2021. Kuuntelijoina oli 2. ja 3. vuosikurssin LUMA-linjan opiskelijoita, sekä myös muiden linjojen biologian opiskelijoita, joita meillä Järvenpäässä on ilahduttavan paljon. Mukavaa oli huomata, että yleisön joukossa oli myös muiden aineiden opettajia ja henkilökuntaa – aihe selvästi kiinnosti! Opiskelijoille (ja henkilökunnalle) oli lähetetty ennakkotehtävänä esittää mahdollisimman mielikuvituksellisia, hauskoja ja erikoisia ehdotuksia siitä, mihin kaikkeen geenimuokkausta voitaisi mahdollisesti soveltaa. Ennakkotehtävän yhteydessä oli myös mahdollisuus esittää aiheeseen liittyviä kysymyksiä. Huimia ideoita ja fiksuja kysymyksiä oli lähetetty kymmeniä!
Luennon otsikko oli Maailma paremmaksi geenimuokkauksella? Wartiovaara kävi läpi luennon aikana geenimuokkauksen viimeisimpiä tekniikoita ja sitä, missä tällä hetkellä mennään geenimuokkauksen suhteen. Mitä osataan? Mitä kaikkea jo tehdään? Mikä kaikki on mahdollista jo lähitulevaisuudessa? Samalla hän vastasi moneen etukäteen esitettyyn kysymykseen ja opiskelijoiden palautteen mukaan luennon aikana myös oivallettiin monia kursseilla esitettyjä asioita, kun ne nyt opetettiin vähän eri näkökulmasta.
Opettajan näkökulmasta luennon tärkein anti oli mielestäni kuitenkin se, että Kirmo nosti esiin geenimuokkaukseen ja sen tulevaisuuteen liittyvät laajemmat, yhteiskunnalliset kysymykset. Geenimuokkauksella on mahdollista ratkaista tulevaisuudessa merkittäviä ongelmia mm. lääketieteen, ruoantuotannon, ympäristönsuojelun ja materiaalituotannon aloilla. Aihe on kuitenkin arka ja herättää voimakkaita mielipiteitä suuntaan ja toiseen. Jotta tutkimus ja uusien tekniikoiden käyttöönotto etenee oikeaan suuntaan, tarvitaan osaajia kaikilta aloilta. Alalle tarvitaan biologeja, perinnöllisyystieteilijöitä ja lääkäreitä, mutta myös tietotekniikkaa osaavia koodaajia, sekä monimutkaisia laitteistoja suunnittelevia insinöörejä. Tarvitsemme myös alaa tuntevia oikeustieteilijöitä ratkaisemaan lainsäädännöllisiä kysymyksiä, humanisteja pohtimaan aiheeseen liittyviä moraalisia ja eettisiä kysymyksiä, taloustieteilijöitä ratkaisemaan rahoituskysymyksiä – lista on pitkä. Toivoisin, että lukio-opiskelijat oppisivat ymmärtämään tämän; kenttä on laaja ja kaikilla aloilla tarvitaan osaamista ja ymmärrystä monelta suunnalta. Ehkä tämä oivallus hieman helpottaisi monen nuoren mielessä pyörivää kysymystä ”mikä minusta tulee isona?”.
Niin ja lopuksi – mikä niistä kymmenistä ennakkotehtävän ehdotuksista sitten lopulta päätyi voittajaksi? Kaikki ehdotukset olivat hauskoja ja innovatiivisia, mutta Iiris Valosen muumi-idea sai kunniamaininnan:
Siirretään mäyrän tai karhun geenit, jotka saa ne nukkumaan talviunta ihmiseen. Sitten ihmiset voivat mennä talviunille ja nukkua talven yli niin kuin muumit ja herätä onnellisena taas keväällä, kun tulee taas lämmin.
Moni meistä varmasti haluaisi näinä marraskuun pimeinä päivinä saada tuon ”muumigeenin” osaksi perimäänsä ja uinahtaa talviunille. Koitetaan kuitenkin yhdessä jaksaa pimeän ajan yli toisiamme tukien ja tsempaten. Edelliseen blogitekstiin viitaten: zeniitti valuu väistämättä muutaman kuukauden kuluttua taas meille otollisempaan suuntaan!
Teksti ja kuvat: Emma Lager, biologian ja maantieteen lehtori
