Saksa-projektin potkaistiin jälleen käyntiin korona-tauon jälkeen

Luonnontieteiden Saksa-projekti käynnistyi viikolla 3, kun Järvenpään ystävyyskaupungista Saksan Buchholzista Albert-Einstein-Gymnasiumista saapui 12 opiskelijan ryhmä opettajineen viikoksi.

Saksaprojektilaiset Järvenpään kaupungintalolla vierailulla tammikuussa 2023.

Viikon ohjelmaan kuului muun muassa vierailu Heurekassa, Helsinki-ilta, kaupungin johdon tapaaminen Järvenpää-talolla yhteisen lounaan merkeissä ja VTT:n tutkijoiden järjestämä Tulevaisuuden ruoka -työpaja. Iltaisin opiskelijoilla oli yhteistä ohjelmaa, josta saksalaisille vieraillemme varmasti ikimuistoisinta oli avantouinti Vantaan Kuusijärvellä.

Järvenpään lukiosta lähdetään vastavierailulle Saksaan kevään aikana. Buchholtz sijaitsee Hampurin eteläpuolella.

Neljän tieteen kisojen loppukilpailussa menestystä!

Datatähti-kisan voitto Järvenpään lukioon

Neljän tieteen kisojen alkukarsinnat pidettiin vuoden 2022 lopulla ja jatkoon selviytyneet taistelivat loppukilpailussa tammikuun 2023 lopulla. Järvenpään lukiosta kuusi opiskelijaa pokkasi paikan loppukilpailujen finaalissa. Lukiomme opiskelija Veikko Heikkinen teki huikean tuloksen ja urakoi Datatähti-kisan voiton. Onnittelut hienoista suorituksesta!

Anton kokeellisessa kisatehtävässä.

Datatähti-kisan finalistit Veikko ja Jonni.

Finaalipaikkaan ylsivät myös Anton ja Aino.

 

 

 

Veikko Heikkinen - tietotekniikka (1. sija)

Jonni Haapiainen - tietotekniikka (finaalipaikka)

 

Aino Koskinen - kemia (4. sija)

Joonas Salo - kemia (finaalipaikka) 

Anton Suonsivu - kemia (finaalipaikka)

 

Veikko Heikkinen - matematiikka (finaalipaikka)

 

Anton Suonsivu - fysiikka (finaalipaikka)

 

LUMA-linjan vierailu Kumpulan kampukselle 

Lumalaisia Kumpulan kampuksella teollisuusmatematiikan luennolla.

Lumalinjan ensimmäisen vuoden opiskelijat vierailivat Helsingin yliopiston Kumpulan kampuksella 24.3.2022. Vierailun tavoitteena oli tutustua jatko-opintomahdollisuuksiin luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Päivä sisälsi vierailut matematiikan, kemian, fysiikan ja tietojenkäsittelytieteen laitoksille. 

Luonnontieteen oppiainerajat ylittävä luonne ilmeni teollisuusmatematiikan professori Samuli Siltasen luennolla röntgenviipalekuvauksesta. Röntgensäteilyn tuottaminen ja sen käyttäytyminen väliaineessa tunnetaan fysiikan lakien perusteella. Viipalekuvan muodostaminen taas edellyttää tietokoneavusteista matematiikkaa ja laitteiden rakentaminen insinöörien osaamista. Kaikesta tästä on valtava hyöty lääketieteessä, esimerkiksi tehtäessä nopeita päätöksiä aivoverenkierron hoitomenetelmistä. 

Tuukka Penttinen ja Akseli Eerola  tutkivat magneettista nestettä.

 

Hiilidioksidin happamuutta mitattiin kemian labroissa.

Kemian ja fysiikan laitoksilla opiskelijat pääsivät työskentelemään laboratoriossa nanomateriaalien ja modernin fysiikan ilmiöiden parissa. Näiden lisäksi saatiin mielenkiintoisia katsauksia yliopisto-opiskelijoiden arkeen ja opintoihin. Kun vielä kemian laitoksen lounaskin oli erittäin maistuva, lienee selvää, että ainakin jotkut mukana olleet palaavat muutaman vuoden kuluttua Kumpulaan jatko-opintojen merkeissä. 

Teksti ja kuvat: Juha Haapola

 

MUUMIEN ELÄMÄÄ GEENIMUOKKAUKSELLA?

Lukiolla on palattu pikkuhiljaa normaaliin arkeen, mikä tarkoittaa myös sitä, että olemme voineet taas kutsua vierailijaluennoitsijoita paikan päälle. Ensimmäisten joukossa Helsingin yliopiston dosentti, perinnöllisyyslääkäri ja kliinisen genetiikan tutkija Kirmo Wartiovaara kävi pitämässä luennon lukiolla maanantaina 15.11.2021. Kuuntelijoina oli 2. ja 3. vuosikurssin LUMA-linjan opiskelijoita, sekä myös muiden linjojen biologian opiskelijoita, joita meillä Järvenpäässä on ilahduttavan paljon. Mukavaa oli huomata, että yleisön joukossa oli myös muiden aineiden opettajia ja henkilökuntaa – aihe selvästi kiinnosti! Opiskelijoille (ja henkilökunnalle) oli lähetetty ennakkotehtävänä esittää mahdollisimman mielikuvituksellisia, hauskoja ja erikoisia ehdotuksia siitä, mihin kaikkeen geenimuokkausta voitaisi mahdollisesti soveltaa. Ennakkotehtävän yhteydessä oli myös mahdollisuus esittää aiheeseen liittyviä kysymyksiä. Huimia ideoita ja fiksuja kysymyksiä oli lähetetty kymmeniä!

 

 

Luennon otsikko oli Maailma paremmaksi geenimuokkauksella? Wartiovaara kävi läpi luennon aikana geenimuokkauksen viimeisimpiä tekniikoita ja sitä, missä tällä hetkellä mennään geenimuokkauksen suhteen. Mitä osataan? Mitä kaikkea jo tehdään? Mikä kaikki on mahdollista jo lähitulevaisuudessa? Samalla hän vastasi moneen etukäteen esitettyyn kysymykseen ja opiskelijoiden palautteen mukaan luennon aikana myös oivallettiin monia kursseilla esitettyjä asioita, kun ne nyt opetettiin vähän eri näkökulmasta.

 

 

Opettajan näkökulmasta luennon tärkein anti oli mielestäni kuitenkin se, että Kirmo nosti esiin geenimuokkaukseen ja sen tulevaisuuteen liittyvät laajemmat, yhteiskunnalliset kysymykset. Geenimuokkauksella on mahdollista ratkaista tulevaisuudessa merkittäviä ongelmia mm. lääketieteen, ruoantuotannon, ympäristönsuojelun ja materiaalituotannon aloilla. Aihe on kuitenkin arka ja herättää voimakkaita mielipiteitä suuntaan ja toiseen. Jotta tutkimus ja uusien tekniikoiden käyttöönotto etenee oikeaan suuntaan, tarvitaan osaajia kaikilta aloilta. Alalle tarvitaan biologeja, perinnöllisyystieteilijöitä ja lääkäreitä, mutta myös tietotekniikkaa osaavia koodaajia, sekä monimutkaisia laitteistoja suunnittelevia insinöörejä. Tarvitsemme myös alaa tuntevia oikeustieteilijöitä ratkaisemaan lainsäädännöllisiä kysymyksiä, humanisteja pohtimaan aiheeseen liittyviä moraalisia ja eettisiä kysymyksiä, taloustieteilijöitä ratkaisemaan rahoituskysymyksiä – lista on pitkä. Toivoisin, että lukio-opiskelijat oppisivat ymmärtämään tämän; kenttä on laaja ja kaikilla aloilla tarvitaan osaamista ja ymmärrystä monelta suunnalta. Ehkä tämä oivallus hieman helpottaisi monen nuoren mielessä pyörivää kysymystä ”mikä minusta tulee isona?”.

Niin ja lopuksi – mikä niistä kymmenistä ennakkotehtävän ehdotuksista sitten lopulta päätyi voittajaksi? Kaikki ehdotukset olivat hauskoja ja innovatiivisia, mutta Iiris Valosen muumi-idea sai kunniamaininnan:

Siirretään mäyrän tai karhun geenit, jotka saa ne nukkumaan talviunta ihmiseen. Sitten ihmiset voivat mennä talviunille ja nukkua talven yli niin kuin muumit ja herätä onnellisena taas keväällä, kun tulee taas lämmin. 

Moni meistä varmasti haluaisi näinä marraskuun pimeinä päivinä saada tuon ”muumigeenin” osaksi perimäänsä ja uinahtaa talviunille. Koitetaan kuitenkin yhdessä jaksaa pimeän ajan yli toisiamme tukien ja tsempaten. Edelliseen blogitekstiin viitaten: zeniitti valuu väistämättä muutaman kuukauden kuluttua taas meille otollisempaan suuntaan!

Teksti ja kuvat: Emma Lager, biologian ja maantieteen lehtori

 

Takaisin sorvin ääreen

 

Maa kiertää radallaan, ja juhannuksen jälkeen zeniitti alkoi valua kravun kääntöpiiriltä päiväntasaajalle ja jatkaa matkaansa edelleen kohti kauriin kääntöpiiriä. Tämä vääjäämättä tarkoittaa kesän loppumista, iltojen pimenemistä ja arkisen syksyn saapumista.

Toivottavasti kaikilla on ollut ihanan (luonnontieteellinen) kesäloma! 

LUMA-linjan kuulumisia luvuvuodelta 2021-2022 päivitellään syksyn mittaan.

Lumakuntoa testaamassa

Lumalinjan opiskelijat osoittivat tammikuussa mainiota lumakuntoa kahdessa tiedekilpailussa. Harppi2021 –tiedekilpailussa 146 lukiolaisjoukkuetta kilpailivat kunniasta ja rahapalkinnoista. Järvenpään lukiosta kisaan otti osaa joukkueet Puinen tynnyri, Team JANSki ja Δt (kuvassa). 

Kuva 1. Δt kisaamassa Harppi 2021 etäkilpailussa.

Harppi 2021

Harppi2021 toteutettiin etäkilpailuna niin, että joukkueet ratkoivat yhdessä kisan tehtäviä syöttäen vastauksia sähköiseen vastausjärjestelmään. Kysymykset käsittelivät matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa ja biologiaa. Rajallinen aika edellytti joukkueilta hyvää yhteistyötä ja tehtävien jakoa. Joukkueidemme strategiat eivät olleet aivan muun osaamisen tasolla, joten loppukilpailupaikat ja rahapalkinnot jäivät tällä kertaa saavuttamatta. Lähimmäksi pääsi Team JANSki sijoittuen 20:ksi. 

Neljän tieteen kilpailu

Nooa Ketomaa osallistui Harppi2021-kilpailun lisäksi myös henkilökohtaiseen Neljän tieteen kisojen fysiikkakilpailuun. Nooa oli raivannut jo syksyllä tiensä loppukilpailuun, jossa hän sijoittui komeasti kahdeksanneksi. Loppukilpailu järjestettiin poikkeuksellisesti etäkisana kilpailijoiden omilla kouluilla. Nooan mukaan kilpailu jännitti jonkin verran koska ei voinut tarkkaan tietää mitä oli luvassa. Itseluottamus oli kuitenkin kohdallaan ja haastavat tehtävät onnistuivat varsin hyvin. Erityisen mieluisia Nooalle olivat kokeelliset tehtävät, joissa piti tutkia fysiikan ilmiöitä varsin luovalla tavalla yksinkertaisia välineitä hyödyntäen.  

Kuva 2. Nooa Ketomaa kisaamassa.

Kymmenen parhaan joukkoon sijoittumisen ansiosta Nooa saa halutessaan opiskeluoikeuden yliopiston matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan tai teknilliseen korkeakouluun. Hänellä on kuitenkin monia mielenkiinnon kohteita: " Vaikka fysiikka on todella mielenkiintoista, on se kuitenkin vasta kakkosvaihtoehtoni. Pääprioriteettini on tällä hetkellä teatterikorkeakoulu".  

                                                                                                                  Teksti ja kuvat: Juha Haapola

CERN-projektimatka 22. - 28.10.2019

Tiistai 22.10 - Matka Geneveen

Matkamme alkoi lennolla Helsingistä Geneveen. Genevessä pistäydyimme aluksi paikallisessa kebab-ravintolassa, jonka jälkeen lähdimme tutkimaan kaupungin keskustaa. Kävimme Saint Pierren katedraalissa, jossa pääsimme kiipeämään tornien huipulle. Ylhäältä paljastui upea näkymä koko kaupungista. Illalla tutkimme hostellimme lähialueita ja kävimme kaupassa. Koko ryhmämme oli väsynyt aikaisesta herätyksestä, joten menimme ajoissa nukkumaan. 

Kuva 1. Näkymä Genevenjärvelle.

Keskiviikko 23.10 - Ensimmäinen päivä

Ensimmäinen päivämme CERN:ssä oli kiireisin. Aluksi meidät vietiin katsomaan paikan ensimmäistä hiukkaskiihdytintä, jossa meille pidettiin upea esitys hiukkasfysiikan tutkimuksen historiasta. Tämän jälkeen Timo Hakulinen piti meille yleisesittelyn CERN:stä ja sen toiminnasta.

Kuva 2. CERNin ensimmäinen kiihtydin SC.

Lounastauon jälkeen valmistauduimme lähtemään CMS koeasemalle. Ennen vierailua ilmaisimella Kati Lassila-Perini johdatti meitä CERN:n hiukkaskiihdyttimien toimintaan ja hiukkasten havaitsemiseen. Tämän jälkeen kuljimme koeasemalle bussilla, sillä ilmaisin sijaitsi Ranskan puolella. Vierailu oli upea ja ainutlaatuinen, sillä pääsimme näkemään CMS ilmaisimen läheltä. Meillä kävi tuuri ajankohtamme kanssa, sillä CERN:ssä on käynnissä kahden vuoden mittainen tauko hiukkaskiihdyttimien käytössä, joka mahdollisti vierailun ilmaisimen.

Kuva 3. CMS kiihdytin.

Saavuimme Ranskan puolelta takaisin CERNiin, josta menimme raitiovaunulla takaisin keskustaan. Kävimme illalla katsomassa Genevenjärveä ja kiertelemässä jälleen kaupungilla.

Torstai 24.10 - Antimateriaa, sumujälkiä ja kulttuuria

Torstaipäivän aloitimme vierailulla data centressä. LHC hiukkaskiihdyttimen ilmaisimilta tuleva data saapuu tietokeskukseen, jossa saatua tietoa analysoidaan ja se tallennetaan magneettinauhoille. CERN:stä löytyy maailman tehokkaimpia tietokoneita ja erittäin paljon tietotekniikan osaamista. Tämän jälkeen tanskalainen tutkija Chris Rasmussen esitteli antimateriatutkimusta ja piti meille kierroksen tutkimuslaitoksessa. Antimateriaohjelma alpha x tutkii erittäin mielenkiintoista ja monimutkaista antihiukkasista koostuvaa antiainetta. Heillä on käytössään niin sanottu antiprotonihidastin, jolla pyritään luomaan antiprotoneita.

Lounaan jälkeen pääsimme kaikki rakentamaan omat sumukammiot. Sumukammio on ionisoivaa säteilyä havaitseva ilmaisin. Sumuun muodostuu erilaisia sumujälkiä, jotka voivat olla esimerkiksi alfahiukkasen tai elektronin aiheuttamia. CERN päivämme päätteeksi tutustuimme konetekniikkaan ja kävimme yhdellä konepajalla. Konepajalla pystytään tekemään uskomattoman monimutkaisia kappaleita metallista erilaisiin käyttötarkoituksiin.

Illalla kävimme syömässä ja istuimme Genevenjärven ylittävällä sillalla. Meidät yllätti järvessä olevat kesyt kyhmyjoutsenet ja järven sininen väri. Kaupunki on siisti ja hyvin eurooppalainen. Kaupungin kulttuurissa yhdistyy Ranska, Saksa ja Italia ja onkin vaikea sanoa mikä olisi sveitsiläistä kulttuuria.

 

Perjantai 25.10 - Viimeinen päivä CERN:ssä

 

Perjantai oli viimeinen päivämme CERN:ssä. Teoreettinen fyysikko Risto Paatelainen aloitti aamumme pitämällä innostavan esitelmän hiukkasfysiikasta teoreetikon näkökulmasta. Risto vastasi innolla kysymyksiimme ja moni saikin motivaatiota ja kiinnostusta fysiikan opintoihin.  Tämän jälkeen Joschka Pfeifer niminen tutkija esitteli meille Cloud koetta. Koe tutkii ilmastoa ja ilmastossa tapahtuvia muutoksia. Tutkimus on siitä erikoinen, että se ei liity hiukkaskiihdyttimiin millään tavalla. Koe on tärkeä esimerkiksi ilmastonmuutoksen tutkimuksen kannalta ja fysiikan lisäksi tutkimuksessa tarvitaan paljon kemian osaamista.

Päivämme päätyttyä CERN:ssä lähdimme tutustumaan Genevessä sijaitsevaan YK:n Euroopan päämajaan. YK:ssa meillä oli ohjattu vierailu, jossa pääsimme näkemään kuuluisia kokoussaleja ja upeaa arkkitehtuuria. Lähdimme tämän jälkeen Eetun kanssa vierailemaan Patek Philippen kellomuseoon. Museossa oli näytillä kellonteon mestariteoksia ja historiaa. Ei ole ihme, että kellot ovat Sveitsin suurin vientituote.

Kuva 4. YK:n istuntosali upeine kattoineen.

 

Lauantai 26.10 - projekti päättyy

Viimeisenä kokonaisena matkapäivänä suuntasimme Annecy nimiseen kaupunkiin Ranskaan. Kaupunki sijaitsi vain 30 minuutin ajomatkan päässä Genevestä. Kaupunki sijaitsee Euroopan puhtaimman järven, Lac de’Annecyn rannalla. Pääsimme tutustumaan ohjatulla kierroksella kaupungin ensimmäiseen rakennukseen ja koko kaupungin historiaan. Kaupunki tarjosi meille Sveitsin lisäksi myös aitoa ranskalaista kulttuuria.

Kuva 5. Lake Annecy.

Illalla kävimme syömässä ja oleskelimme kaupungilla. Kaikki olivat tyytyväisiä matkasta ja valmiita lähtemään kotiin. Aikaiset herätykset ja toiminnantäyteiset päivät veivät voimat jokaiselta, mutta en olisi voinut toivoa parempaa projektimatkaa. Sain kokea ja oppia paljon uutta fysiikasta ja tekniikasta. CERN motivoi opiskelemaan, pohtimaan ja tutkimaan ympäristöä. Olisi hienoa olla joskus itse töissä hiukkasfysiikan parissa.

Teksti ja kuvat: Miika Luhtamäki 17D