MUUMIEN ELÄMÄÄ GEENIMUOKKAUKSELLA?
Lukiolla
on palattu pikkuhiljaa normaaliin arkeen, mikä tarkoittaa myös sitä, että
olemme voineet taas kutsua vierailijaluennoitsijoita paikan päälle.
Ensimmäisten joukossa Helsingin yliopiston dosentti, perinnöllisyyslääkäri ja
kliinisen genetiikan tutkija Kirmo
Wartiovaara kävi pitämässä luennon lukiolla maanantaina 15.11.2021.
Kuuntelijoina oli 2. ja 3. vuosikurssin LUMA-linjan opiskelijoita, sekä myös
muiden linjojen biologian opiskelijoita, joita meillä Järvenpäässä on
ilahduttavan paljon. Mukavaa oli huomata, että yleisön joukossa oli myös muiden
aineiden opettajia ja henkilökuntaa – aihe selvästi kiinnosti! Opiskelijoille
(ja henkilökunnalle) oli lähetetty ennakkotehtävänä esittää mahdollisimman
mielikuvituksellisia, hauskoja ja erikoisia ehdotuksia siitä, mihin kaikkeen
geenimuokkausta voitaisi mahdollisesti soveltaa. Ennakkotehtävän yhteydessä oli
myös mahdollisuus esittää aiheeseen liittyviä kysymyksiä. Huimia ideoita ja
fiksuja kysymyksiä oli lähetetty kymmeniä!
Luennon
otsikko oli Maailma paremmaksi geenimuokkauksella? Wartiovaara
kävi läpi luennon aikana geenimuokkauksen viimeisimpiä tekniikoita ja sitä,
missä tällä hetkellä mennään geenimuokkauksen suhteen. Mitä osataan? Mitä
kaikkea jo tehdään? Mikä kaikki on mahdollista jo lähitulevaisuudessa? Samalla hän
vastasi moneen etukäteen esitettyyn kysymykseen ja opiskelijoiden palautteen
mukaan luennon aikana myös oivallettiin monia kursseilla esitettyjä asioita,
kun ne nyt opetettiin vähän eri näkökulmasta.
Opettajan
näkökulmasta luennon tärkein anti oli mielestäni kuitenkin se, että Kirmo nosti
esiin geenimuokkaukseen ja sen tulevaisuuteen liittyvät laajemmat,
yhteiskunnalliset kysymykset. Geenimuokkauksella on mahdollista ratkaista
tulevaisuudessa merkittäviä ongelmia mm. lääketieteen, ruoantuotannon, ympäristönsuojelun
ja materiaalituotannon aloilla. Aihe on kuitenkin arka ja herättää voimakkaita
mielipiteitä suuntaan ja toiseen. Jotta tutkimus ja uusien tekniikoiden
käyttöönotto etenee oikeaan suuntaan, tarvitaan osaajia kaikilta aloilta.
Alalle tarvitaan biologeja, perinnöllisyystieteilijöitä ja lääkäreitä, mutta
myös tietotekniikkaa osaavia koodaajia, sekä monimutkaisia laitteistoja
suunnittelevia insinöörejä. Tarvitsemme myös alaa tuntevia oikeustieteilijöitä
ratkaisemaan lainsäädännöllisiä kysymyksiä, humanisteja pohtimaan aiheeseen
liittyviä moraalisia ja eettisiä kysymyksiä, taloustieteilijöitä ratkaisemaan
rahoituskysymyksiä – lista on pitkä. Toivoisin, että lukio-opiskelijat
oppisivat ymmärtämään tämän; kenttä on laaja ja kaikilla aloilla tarvitaan osaamista
ja ymmärrystä monelta suunnalta. Ehkä tämä oivallus hieman helpottaisi monen
nuoren mielessä pyörivää kysymystä ”mikä minusta tulee isona?”.
Niin
ja lopuksi – mikä niistä kymmenistä ennakkotehtävän ehdotuksista sitten lopulta
päätyi voittajaksi? Kaikki ehdotukset olivat hauskoja ja innovatiivisia, mutta
Iiris Valosen muumi-idea sai kunniamaininnan:
Siirretään mäyrän tai karhun
geenit, jotka saa ne nukkumaan talviunta ihmiseen. Sitten ihmiset voivat mennä
talviunille ja nukkua talven yli niin kuin muumit ja herätä onnellisena taas
keväällä, kun tulee taas lämmin.
Moni
meistä varmasti haluaisi näinä marraskuun pimeinä päivinä saada tuon
”muumigeenin” osaksi perimäänsä ja uinahtaa talviunille. Koitetaan kuitenkin
yhdessä jaksaa pimeän ajan yli toisiamme tukien ja tsempaten. Edelliseen
blogitekstiin viitaten: zeniitti valuu väistämättä muutaman kuukauden kuluttua
taas meille otollisempaan suuntaan!
Teksti
ja kuvat: Emma Lager, biologian ja maantieteen lehtori