Lumaykkösten, ryhmät 18D ja 18F, kanssa toteutettiin osana biologian ekologian kurssia vierailu Viikkiin. Innokas joukko lähti matkaan bussilla koulun pihalta heti kahdeksan jälkeen ja ensiksi suunnattiin Viikin kampukselle BioPop tiedeluokkiin tutkimaan rehevöitymistä. Yliopistolounaan jälkeen käytiin vielä tutustumassa rehevöitymisen ehkäisyyn eli jäteveden puhdistukseen Viikinmäen jätevedenpuhdistamolla.
Innokkaat tutkijat aloittamassa työskentelyä.
Merivesi, hulevesi, ulappavesi…
Ensimmäinen
vierailukohde oli siis Viikin biotieteiden kampus. Aluksi ohjelmassa oli luento rehevöitymisestä
ilmiönä. Aihetta käsiteltiin erityisesti Itämeren näkö-kulmasta, samalla saatiin runsaasti tietoa rehevöity-misen syistä, Itämeren veden
kerrostuneisuudesta ja lajiston selvästä riippu-vuudesta veden suolapitoi-suudesta, sekä
nykyisin jo harvinaisista Itämeren sy-vänteiden suolapitoisuutta ylläpitävistä suolavesipulsseista Tanskan salmien läpi.
Lisäksi tutustuttiin pariin Suomalaiseen tutkimukseen keinoista vähentää ravinnevalumia maanviljelyssä. Kipsin tai biohiilen lisääminen peltoon
vaikuttivat lupaavilta keinoilta vähentää rehevöitymistä aiheuttavia valumia.
Lopuksi oli varattu myös hieman aikaa sille, että opiskelijat saivat kysellä
tarkemmin opiskelusta biotieteissä.
Johdannon
jälkeen siirryttiin alakerroksen tiedelaboratorioon, jossa tutkittiin
opettajien mukanaan tuomia vesinäytteitä Tuusulanjärvestä. Toinen näyte oli
kaupungilta Järvenpään Rantapuistoon valuvien hulevesien auki pitämästä
sulapaikasta, jonka monet tuntevat paikallisena sinisorsien talvehtimispaikkana
ja toinen näyte oli pilkkiavannosta keskeltä järveä.
Tutkimus toteutettiin reagensseilla, jotka ilmaisevat veden ainepitoisuudet värinmuutoksena vesinäytteessä. |
Ennakko-odotuksena oli, että sekä kaupungilta valuvassa hulevedessä, että Tuusulanjärven ulappavedessä pitäisi olla kohonneita ravinnepitoisuuksia. Onhan Tuusulanjärvi kärsinyt pitkään rehevöitymisestä. Hulevedestä mitattiinnkin selvästi kohonneita nitraatti- ja fosfaattipitoisuuksia, mutta ulappavesi oli yllättäen selvästi puhtaampaa. Yhdessä pohtimalla yllättävään tulokseen löytyi kuitenki syy - talvella vesi seisoo järvessä ja ravinteet saostuvat syvempiin vesiin. Oikean ravinnepitoisuuden mittaamiseksi ulapalta olisi näyte pitänyt ottaa pohjalta, missä kalatkin oleilevat talvisin.
Hanavesi, jätevesi, liete...
Viikinmäen
jäteveden puhdistamolla aloiteltiin jälleen johdanto-luennolla. Meille
kerrottiin puhtaan veden pitkästä matkasta Päijännetunnelia pitkin
pääkaupunkiseudulle, jäteveden käsittelyn vaiheista, lämpöpumpuilla siitä
otettavasta kaukolämmöstä ja puhdistamon lietteistä tehtävästä biokaasusta sekä
lopputuotteena syntyvästä kompostimullasta. Tilaa oli jälleen kerran myös
kysymyksille. Lopuksi jakauduttiin kolmeen porukkaan ja lähdettiin sukeltamaan
kallion sisään louhitun puhdistamon uumeniin.
Aluksi
tutustuttiin puhdistuksen ensimmäisiin vaiheisiin. Isojen roskien välppäykseen
eli keräämiseen ritilöiden avulla ja veden esiselkeytykseen, jossa hiekkaa sekä
isompaa roskaa vajoaa painovoiman vaikutuksesta hitaasti virtaavissa
vesialtaissa pohjaan, mistä ne kerätään talteen. Esillä oli myös kokoelma, mitä
kummallisimpia ihmisten viemäriin heittämiä tavaroita mm. tekohampaita ja
kännyköitä. Tämän jälkeen tutustuttiin biologiseen puhdistukseen, jossa
ravinteikasta vettä vuoroin hapetetaan, vuoroin pidetään hapettomana, jolloin
bakteerit muuttavat vedessä olevan typen lopulta typpikaasuksi, joka kuplii
vedestä ilmaan. Lopuksi oli vielä jälkiselkeytysallas ja toinen biologisen
puhdistuksen vaihe, joka poisti lähestulkoon kaiken lopun typen. Lopputuloksena
tulikin sitten, mm. Järvenpäänkin jätevesistä, kirkasta vettä, joka ei
kuitenkaan aivan juomakelpoista ole vaan se pumpataan 8 km etäisyydelle
rannikosta Itämereen. Ravinteista saadaan talteen kuitenkin yli 90%, mikä on
erinomainen tulos.
Biologisessa puhdistuksessa jätevessä olevat bakteerit muuttavat typpiravinteita typpikaasuksi, mikä nousee vedestä kuplimalla. |
Viimein
nousimme puhdistamon luolasta raikkaaseen ilmaan ja suunnistimme bussin
kyydissä takaisin koululle. Toivottavasti katsaus erilaisten vesien syvyyksiin
tartutti jokaiselle meistä pieniä ajatuksia siitä, mitä voisimme myös itse
tehdä ympäristömme hyväksi.
Teksti Joona
Svala.
Kuvat 18D ja 18F luokkien opiskelijat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti