Tarkkasilmäinen löytää esimerkiksi auringonkukasta matemaattisen mallin, sillä jättiläismykeröön kehittyvät siemenet ovat järjestyneet kahdeksi keskustasta eri suuntiin lähteväksi spiraalikuvioksi. Kun kummankin spiraalin rivien lukumäärä lasketaan yhteen, saadaan Fibonaccin lukujono, jossa jokainen luku on kahden edellisen luvun summa.Tässä blogissa Järvenpään lukion luma-linjan opettajat ja opiskelijat summaavat tietämystään luonnontieteistä, esittelevät projekteja ja tehtäviä sekä kuvia opiskelusta luma-aineissa. Blogissa viljellään myös luonnontieteitä yleisemmällä tasolla.

perjantai 7. marraskuuta 2014

Kaipaako jänis saalistajaa?


Biologian eliömaailma kurssilla testattiin populaation kasvun mallintamista käytännössä. Tällä kertaa ei kuitenkaan matkustettu Kanadaan vaan mallintaminen toteutettiin turvallisesti luokassa. Parin pulpetin päälle rajattiin neliön kokoinen pelikenttä ja luokka jaettiin kahteen tutkimusryhmään. Aluksi toinen ryhmä sijoitti kentälle kolme paperista lumikenkäjänistä ja toinen ryhmä simuloi saalistamista heittämällä kanadanilveksillä jäniksiä. Säännöt olivat pääpiirteissään yksinkertaiset. Ilvekset söivät koskettamansa jänikset - kuolivat tai lisääntyivät saaliin mukaan ja henkiin jääneiden jänisten määrä tuplaantui joka sukupolvessa. Idea peliin löytyi nykytyyliin internetistä.








Heittämällä hyviä tuloksia

Alkuun heiteltiin yksittäistä ilvestä muutama kierros jänisten määrän kasvaessa tasaisesti suuremmaksi, Lähes kaikki heitetyt ilvekset kuolivat, koska ne eivät saaneet kiinni vaadittua kolmea jänistä, joilla olisivat pysyneet hengissä seuraavaan heittokierrokseen eli sukupolveen. Onneksi säännöissä oli porsaanreikä, jonka mukaan jokaisessa sukupolvessa uusi ilves siirtyi alueelle saalistamaan, jos entiset nälkiintyivät kuoliaiksi.

Vähitellen viidennen sukupolven jälkeen jänisten määrä alkoi kasvaa todella suureksi. Onneksi opettajan leikkelemät jäniskorttivarastot eivät loppuneet, sillä myös ilveskanta kääntyi kovaan kasvuun. Ilvesten saalistuspaineen kasvaessa jänisten määrä lähti yhdeksännen sukupolven jälkeen romahdusmaiseen laskuun ja kohta ilveskanta seurasi perästä. Tulokset olivat kuin oppikirjasta - vain lumikenkäjäniksiä pyydystämään erikoistuneen spesialistipedon kannanvaihtelu seurasi pienellä viiveellä jäniksen kannanvaihtelua.


Pohdintaa ja parantelua

Samalla kun opiskelijat huolehtivat ilvesten ja jänisten laskennasta opettaja kirjasi tulokset Exceliin ja teki taulukon läksyjä varten. Tehtävänä oli pohtia taulukon perusteella seuraavat populaation kasvuun liittyvät asiat:

1. Millaista jäniskannan kasvu on ensimmäisen 5 sukupolven ajan, miksi?
2. Mitä tapahtuu kun jäniskanta kasvaa suureksi? Mitä erilaisia syitä sille on?
3. Miksi ilvespopulaation kasvu on hitaampaa ja tapahtuu viiveellä jänispopulaatioon nähden?
4. Mitä populaation kasvumallia kannanvaihtelu eniten muistuttaa?
5. Mitä tapahtuisi, jos kanadanilves kuolisi sukupuuttoon?
6. Millaisissa tilanteissa kannanvaihtelut voivat olla suuria? Etsi esimerkkejä tilanteista, joissa kannanvaihtelut ovat tavallista suurempia.

Pelaaminen onnistui tulosten osalta odotettua paremmin. Valitettavasti peliin ei käytetty koko tuntia, joten useampia sukupolvia ei ehditty pelata läpi. Jänisten määrä ensimmäisen kannanvaihtelusyklin aikana ehti laskea aika alas, joten pientä sääntöjen rukkaamista pelaaminen ehkä myöskin vaatisi. Ehkä kolme jänistä voisi vaeltaa alueelle tarvittaessa.
                                                                                                                   Joona Svala 2014


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti